Elämäni ensimmäiset 19 vuotta vietin Eurassa. Eura on virkeä, asukasluvultaan hieman Jämsää pienempi paperitehdaspaikkakunta keskellä Satakuntaa Rauman ja Huittisten puolivälissä. Murrealueena Eura kuuluu samaan länsimurteiden alueeseen kuin Rauman alue, Rauman giäl taitaa Suomessa ollakin jo aika laajalti tunnettu käsite. Vanhempieni, pikkuveljeni ja pikkusiskoni kanssa asustelimme omakotitalossa metsän keskellä.

Kouluni ehdin vielä käymään ennen peruskoulua, 4 vuotta kansakoulua Kauttuan kansakoulussa, 5 vuotta yhteiskoulua ja 3 vuotta lukiossa. Minulle ei kouluajoista suuria traumoja jäänyt, siellä keskikastissa taisin aina olla. Erityisesti lukioaikaisia opettajiani (muita tietenkään unohtamatta) muistelen kunnioituksella, vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että lukiossaoloaikanani Euran lukiossa taisi olla melkoisen kokenut ja osaava opettajakunta.

Kaikenlaisia harrastuksia tuli kokeiltua, pari vuotta pelasin jalkapalloakin Euran Pallon c- ja d-junioreissa. Jalkapalloa sitten jäi (eikä minusta olisi varmaan koskaan kovin kaksista pelaajaa tullutkaan), kun Eurassa aloitettiin 1970-luvun puolivälissä partiotoiminta uudestaan parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Innostavina vetäjinä hommassa alkuun olivat ennen kaikkea sellaiset henkilöt kuin Keijo Vainiomäki ja Heikki Manner.

Lippukuntamme Euran Peurojen riennoissa suurin osa vapaa-ajastani sitten menikin lukion loppuun asti ja vielä aika paljon viikonloppuja vielä Turussa asuessanikin. Toimintaamme eivät paljoa sanelleet perinteet, koska aloitimme oikeastaan tyhjästä. Erilaiset retket, leirit ja tietysti partiotaitokilpailut muodostivat tärkeimmän osan toimintaa. Kuuluisa hämäläinen partiotaitokilpailu Leon Lenkki tuli koettua useamman kertaa, samoin kuin sm-kilpailutkin. Hyvin ovat mieleen jääneet talvi-sm-kilpailut Kajaanissa, etelämpänä ei sinä talvena ollut oikeastaa lainkaan lunta, mutta Kajaanissa sitä oli vähintään metri joka paikassa.

Partiotaitokilpailujen myötä heräsi kiinnostus myös suunnistukseen. Ensimmäisissä kilpailuissamme eksyimme niin pahasti, että totesimme suunnistustaidon olevan ihan hyvä taito. Alkuun kiertelimme lähinnä paikallisrasteilla, sitten uskaltauduimme jopa kilpailuihinkin Eura-Kauttuan Urheilijoiden riveissä. Jukolan viestissä tulin seuraamme edustaneeksi kolme kertaa. Suunnistusharrastustani jatkoin vielä 1980-luvun puoliväliin, sitten alkoivat muut opiskeluaikaiset harrasteet tulla tärkeämmäksi. Suunnistus on kyllä yksi hienoimpia urheilulajeja harrastajan kannalta (yleisölajia siitä ei kyllä taida oikein saada aikaiseksi, vaikka kovasti yritetäänkin).

Kaikkiaan kuitenkin nuoruudessani lukeminen taisi olla tärkein harrasteeni (ja on yhä edelleen). Muistan vieläkin elävästi ihmetykseni ensimmäistä kertaa käydessäni Euran kirjastossa. Näin paljon kirjoja ja niitä saa vapaasti lainata. Aikuisenakin yleensä aina ensimmäisiä toimia uudelle paikkakunnalle muuttaessani on ollut kirjaston etsiminen ja kirjastokortin hankkiminen. Yhä edelleen Euran entinen pääkirjasto säilyy pysyvästi muistoissani ensimmäisenä kirjastonani. Kirjojen lukemiseen käytetty aika ei ole koskaan hukkaanheitettyä.